Tausta

Itämeri on ainutlaatuinen ja herkkä sisämeri, jolla on rajallinen biologinen monimuotoisuus. Se on ollut alttiina monille saasteille, jotka ovat pitkään heikentäneet Itämeren tilaa. Tuhansia toimenpiteitä toteutetaan Itämeren valuma-alueilla vedenlaadun parantamiseksi, hyvänlaatuisten juomavesivarantojen turvaamiseksi ja ennen kaikkea vesistöjen biologisen tilan vahvistamiseksi.

Samaan aikaan itse Itämeren vedenlaadun ja biologisen tilan parantamiseen tarvittavia voimakkaampia toimenpiteitä puuttuu. Biologinen monimuotoisuus on heikentynyt voimakkaasti, ja kestävän kalastuksen puuttuessa sillin/silakan tilanne on nykyään kriittinen, sillä kannat ovat kaukana 30–50 vuotta sitten saavutetuista huipputasoista (1,2). Muutama vuosi sitten Itämeren läntinen turskakanta romahti liikakalastuksen vuoksi, vaikka asiantuntijat olivat toistuvasti varoittaneet ja neuvoneet vähentämään turskakalastusta hyvissä ajoin (3). Nyt olemme hyvin lähellä samaa tilannetta sillin/silakan kohdalla.

Kohdennettu kaupallinen kalastus kiellettiin läntisellä Itämerellä vuonna 2021, ja se on edelleen voimassa. Vuoden aikana on tiettyjä aikoja, jolloin silakan kalastus on keskeytetty myös muualla Itämerellä (4). Tämä ei kuitenkaan riitä turvaamaan sillikantaa tulevaisuudessa.

Sillillä/silakalla on erittäin tärkeä osa Itämeren ekosysteemiä sekä sen vuoksi, että se pitää ravintoketjun alempien lajien määrät järkevällä tasolla, että se itse toimii tärkeimpänä ravintona muun muassa turskalle, lohelle, valkohylkeille, monille merilinnuille sekä hylkeille

Erityisen vakavaa on se, että nyt tulee toistuvia varoituksia siitä, että erityisesti Pohjanmeren, mutta myös Keski-Itämeren kannat ovat vaarallisen alhaisella tasolla. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on viime vuosina usein todennut, että sillin/silakan kalastuskiintiöitä Itämerellä tulisi vähentää hallintasuunnitelman toteuttamiseksi. Vuodelle 2024 ICES arvioi, että kohdennettu sillin/silakan kalastus olisi keskeytettävä Itämeren Riianlahden ulkopuolella, koska on selvä riski, että kannat ovat niin alhaisella tasolla, että romahdus on mahdollinen.

EU-komissio esitti myös tämän ehdotuksen EU:n maaseutu- ja kalastusministereille, jotka kuitenkin päättivät jatkaa kalastusta yli 95 000 tonnin kiintiöllä sillin/silakan osalta Itämerellä ja Perämerellä (7). Kiintiöt nousivat Keski-Itämerellä 108 % vuodelle 2025, vaikka ICES myös varoitti, että osa alakannoista saattaa olla vaarassa (8).

Toukokuussa 2025 ICES antoi jälleen suosituksen kiintiöiden lisäämisestä vuodelle 2026, mutta pienellä varauksella: raportin taulukon alla olevassa pienellä painetussa tekstissä todetaan, että kiintiöitä pitäisi pikemminkin vähentää, jotta kannat eivät romahtaisi. Tämä perustuu turvamarginaaliin eli ns. varovaisuusperiaatteeseen, joka sisältyy EU:n hallintasuunnitelman säädöksiin (11,12).

Kiintiöitä on pienennettävä huomattavasti.

Silliä/silakkaa on Itämerellä yhä jäljellä, mutta sen määrä vähenee, ja kannan arvioinnit perustuvat erittäin epävarmaan aineistoon (1,13). Tätä epävarmuutta ICES itsekin korostaa (8). Suurin järjestelmävirhe on se, että vuonna 2006 hyväksytyssä MSY-hallintasuunnitelmassa ei ole säädetty iän ja koon huomioimisesta kantojen hoidossa. Vaikka EU:n merellisen ympäristön viraston mukaan terve iän ja koon jakauma pitäisi olla olemassa (14,15).

Myös EU:n yhteinen kalastuspolitiikka (Common Fisheries Policy) vuodelta 2023 korostaa, että kalastuksen on oltava kestävää ja resilienttiä, sekä meriekosysteemien suojelemisen ja palauttamisen tärkeyttä. Nykyisessä MSY-hallinnassa Itämerellä ei oteta huomioon ympäristö- tai ilmastonmuutoksia (11,12).

Kun tulevien kantojen laskentaan käytettävän aineiston epävarmuus on suuri, uudet kiintiöt on perustettava varovaisuusperiaatteeseen, jotta Itämeren silli voi palautua ja kasvaa elinkelpoiselle tasolle.

Taloudellisestikin on terveempää kalastaa “koron” mukaan eikä pääomaa kuten nykyisin. Tukholman yliopiston Itämerikeskus ehdottaa esimerkiksi, että sillin/silakan kiintiöiden tulisi olla 50 % ICES:n arvioiduista maksimipyynnistä, jotta liikakalastusriskiä ei syntyisi (16). Siitä huolimatta EU:n kalastus- ja maaseutusministerit päättivät vuoden 2025 maksimikiintiöistä sillin/silakan kalastuksessa koko Itämerellä. Jää nähtäväksi, mitä päätetään lokakuussa 2025 vuoden 2026 kiintiöistä.

Samaan aikaan Ruotsi ja muut Itämeren ympärillä olevat maat ovat ehkä epävarmimmassa turvallisuustilanteessa yli 50 vuoteen, jolloin ruokahuolto voi vaarantua, kun kuljetusketjut katkeavat ja kotimainen omavaraisuus on riittämätöntä. Tässä yhteydessä on tärkeää, että kalastus on kestävää ja kalanjalostusteollisuus on kansallisesti juurtunutta (17).